*

santerihlm

Lääkeyhtiöt, patentit ja evergreening

Aina välillä on hauska seurata miten immateriaalioikeuksien, tai hauskasti ilmaistuna henkisen omaisuuden lobbaajat saavat päämääriään läpi mitä hulluimmissa yhteyksissä päättäjiemme ansiosta. Välillä se menee kuitenkin jo melko pelottavaksi, kuten suunnitellun ACTA-sopimuksen kanssa - etenkin lääkepuolella.

Taideteollisuuden suunnittelijoiden kanssa samassa kelkassa henkisen omaisuuden puolesta taistelemassa on mielenkiintoisesti lääketeollisuuden jättiläisiä. ACTA määrittelee jotkin rinnakkaislääkkeet lähtökohtaisesti piraattituotteiksi. Tästä käsittämättömästä kehityssuunnasta on mielenkiintoista tutustua lääketeollisuuden patenttilobbaukseen hieman syvemmin.

Otetaan esimerkiksi maailman myydyin lääke, Lipitor-niminen atorvastatiini, joka on kolesterolilääke. Sen vuosittainen myynti on yli 14 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä kilahtaa Pfizerin tilille. Pfizer kertoo tämän olevan reilu korvaus lääkekehityksen kustannuksista. Kuitenkin esimerkiksi suuren Merck & Co. -lääkeyhtiön kehitys- ja tutkimuskulut ovat vain 14 % liikevaihdosta. 

Atorvastatiini syntetisoitiin vuonna 1985 Parke-Davis Warner-Lambert Companyn toimesta. Silti Pfizer (joka osti edellä mainitun yrityksen) kerää vielä tänäkin päivänä patentin yksinoikeudella lääkkeen myyntivoitot, jotka ylittävät jo 125 miljardia dollaria. Tämän maailman parhaiten myyneen lääkkeen patentti kuitenkin umpeutuu 31. toukokuuta, 2012.

Mikä neuvoksi kun edes 20 vuotta ei riitä lääkeyhtiöille yksinoikeuden kestoksi? Silloin muutetaan hieman lääkkeen kemiallista koostumusta. Tästä esimerkkinä Cipramil-sitalopraami. Vuonna 2003 patentti umpeutui tällä erinomaisesti myyneellä masennuslääkkeellä. Tanskalainen lääkeyhtiö Lundbeck päätti kuitenkin tehdä sitalopraamista essitalopraamin juuri ennen patentin umpeutumista. Vanhan lääkkeen stereoisomeerille myönnettiin uusi patentti. Ainoastaan yksi tutkimus tuki väitettä, jonka mukaan uusi lääke olisi tehokkaampi kuin vanha. Ikävä kyllä lokakuussa 2011 paljastui, että Lundbeck oli itse sponsoroinut tämän ainoankin tutkimuksen vetämään kotiinpäin.

Jostain syystä Suomessakin silti määrätään lähinnä uudempaa, patentin alaista Cipralexia. Kela korvaa, eivätkä summat ole mitään pieniä, kun nykyisin lähes puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä. Niitä määrätään masennukseen, ahdistukseen, punastukseen ja epäsosiaalisuuteen. Lääkärit ovat ilmeisesti vakuuttuneita kalliimmaan patenttilääkkeen ylivertaisesta tehosta siitäkin huolimatta, että yksikään tutkimus ei väitettä tue. Lääkettä markkinoiva Forest Laboratories saikin yllättäen vuonna 2010 tuomion Cipralexin laittomasta mainostamisesta huuhaakäyttöön Yhdysvalloissa. Samaan aikaan paljastui, kuinka lääkäreitä oli opastettu määräämään kyseistä lääkettä. Ei kai vaan Suomessa?

Monopoliaseman murtuminen ei ole mikään pieni juttu lääkeyhtiöille. Kun patentti vanhenee ja rinnakkaislääkkeet tulevat markkinoille, romahtavat lääkkeiden hinnat. Samalla alkuperäisen lääkkeen myynnin on osoitettu laskevan noin 80 %. Sama lääke voidaan kuitenkin keksiä ja patentoida uudelleen, kuten edellä osoitettiin. Tätä toimenpidettä kutsutaan englanniksi evergreeningiksi.

Mielenkiinnolla odotan, miten lääkeyhtiöt taas reagoivat patenttien vanhenemiseen ja kuinka ne yrittävät lobata ACTA-sopimusta. Evergreeningille pedataan vielä parempia mahdollisuuksia ACTA:n turvin. Samalla lähiaikoina voidaan myös tarkastella, miten lääkärien mielireseptilääkkeet muuttuvat. Medikalisaatio sentään tuskin tulee vähentymään. Määrätäänhän masennuslääkkeitä Suomessa jo tuhansille koirillekin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Asiallinen kirjoitus. On mielenkiintoista aina katsoa, mikä on millekin intressipiirille tarpeeksi tai onko. Lääketeollisuuden menestymisen tae on se, että mahdollisimman moni ihmisen elämään liittyvä asia määritellään sairaudeksi, jotta siihen voidaan määrätä lääkettä.

Toimituksen poiminnat