santerihlm

Mitä on kulttuurimarxismi tai uusvasemmistolaisuus?

  • Breivikillä saa laskea leikkiä, jos sillä soimataan "isänmaanpuolustajia"
    Breivikillä saa laskea leikkiä, jos sillä soimataan "isänmaanpuolustajia"

Kulttuurimarxisti-nimitystä on käytetty uuskonservatiivien piireissä osittain haukkumasanana ties mille vasemmistolaiselle. Näin laaja-alainen ja leimaamistarkoituksessa käytetty määritelmä ei liene kovin järkiperusteinen, mutta itse kulttuurimarxismia on hyvä lähteä avaamaan tuosta väitteestä.

Yhdysvaltalaisen konservatiivin William S. Lindin mukaan poliittinen korrektius on kulttuurimarxismia. Näin ei eittämättä voida väittää kokonaan, mutta osa Pohjoismaissa tutusta poliittisesta korrektiudesta on kulttuurimarxismin aikaansaannosta. Kyseeseen tulee alun perinkin vasemmistolaisesta filosofiasta kotoisin oleva käsite: kulttuurihegemonia. Se liittyy selvästi Frankfurtin koulukuntaan ja kriittiseen teoriaan. Tarkoituksena on luoda kulttuurihegemonia jonkin muutoksen puolesta.

Yleensä sen pitää sopia joihinkin ajatusraameihin ja toimintamalleihin, mitkä he kokevat hyväksytyiksi. Joskus nämä ajatusmallit ja väitteet saattavat olla täysin hulluja, mutta jos ne tukevat jotain ns. hyvää asiaa kuten (feminismi, pasifismi, ympäristöarvot, tuloerot, seksuaalinen tasa-arvo, maahanmuutto) kaikki järkipuheet ja asia-argumentointi heitetään roskiin ja alkaa kritisoijan armoton parjaus ilman, että katsottaisiin materialistisesti pitävätkö väitteet paikkaansa. Jos luit tuo edellisen lauseen siten, että siinä vastustettaisiin tasa-arvoa, rauhaa, tasapalkkaa, homoja tai maahanmuuttoa, saatat olla kulttuurimarxisti. Yleisesti ottaen nähdään kaikki avoin ja objektiivinen asiantarkastelu hyökkäyksenä sitä omaa ajatushegemoniaa vastaan. Valitettavasti tällainen lähestymistapa aika usein estää niiden oikeiden ongelmien tai epäkohtien löytämisen monessa asiassa.

Esimerkiksi tähän kulttuuripainostukseen voisi hyvin liittyä, että kulttuurimarxisti lopettaa ystävyyssuhteensa henkilöön, joka on toista mieltä heille tärkeästä kysymyksestä, kuten sukupuolineutraalista avioliittolaista. Hän ei voi kuvitella olevansa ystävä niin junttimaisen henkilön kanssa. Samalla tavalla kaikki asiallinen maahanmuuttokritiikkikin voidaan haluta leimata rasismiksi.

Kulttuurimarxismi on silti hämäävä käsite vasemmistolaisen filosofian kannalta. Kulttuurimarxisti ei ole materialisti, vaan idealisti. Eikä hän välttämättä kannatta sosialismia tai vallankumousta korkeintaan kuin abstraktiona. Näin ollen voidaan kysyä, onko kyseessä marxilaisuus ollenkaan. Kulttuurimarxismi kuitenkin on eniten käytetty nimitys, ja se silti kuvaa ihan hyvin niin ajattelevia henkilöitä.

Ideologian näkymistä esimerkiksi Suomessa on hyvä lähteä tarkastelemaan seuraavasta asiasta: mikä aate on sen taustalla, että vihreät ja Vasemmistoliitto ovat nuoremmassa polvessa jopa täysin toisistaan erottautumattomia puolueita? Samalla tavalla Vasemmistoliiton kannatus on laskenut, eikä se enää ole samalla tavalla työväenpuolue kuin sen edeltäjä 1970-luvulla. Punavihreyteen kuuluu esimerkiksi feminismiä ja monikulttuurisuutta, mitkä eivät välttämättä ole sen "rasvanahkaduunarin" päällimmäisiä ajatusmaailmoja.

Toisaalta kulttuurimarxistin ei tarvitse olla edes ollenkaan vasemmistolainen, kunhan on vain ammentanut sieltä ajatusmaailmaansa. Esimerkiksi erään Uudessa Suomessakin tutun taloudellisesti oikeistolaisen kirjoittajan tärkeimmät liittolaiset hänelle tärkeissä kysymyksissä lienevät vihreät ja vasemmistoliittolaiset. Mutta kun kokoomus ei ole enää konservatiivipuolue, ei tässäkään sinänsä ole mitään ihmeellistä.

Kulttuurimarxisteilla ei ole yhteiskunnassa juurikaan taloudellista valtaa, mutta esimerkiksi yliopistomaailmassa ja toimittajakunnassa sympatiaa löytyy huomattavasti. Tämä helpottaa aikaisemmin mainitun kulttuurihegemonian ja täten oman muutoksen edistämistä. Aatteen keskittyminen muistuttaa huomattavasti 1970-luvun akateemista sosialismia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Anis Harran

Mitä tekemistä kauheasti demonisoidulla suvaitsevaisuudella on Marxin tai marxilaisuuden kanssa? Oliko Marx erityisen suvaitseva ajattelija? Oliko hän mokuttaja? Kannattiko hän monimuotoista, avointa yhteiskuntaa? (Lue Karl Popper: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.)

Marxilainen teoria pohjaa materialistiselle determinismille, dialektiikalle ja (luokka)sodalle. Tämän päivän kulttuurimarxisteja ovat siis esimerkiksi tätä terminologiaa paljon viljelleet Breivik, Gates of Vienna, Scripta ym tukijoukkoineen.

Santeri Halmetoja

Niin, kuten viidennessä kappaleessa kirjoitin marxismi kuvaa tätä huonosti koska tämä ideologia on idealismia sekä epävallankumouksellista. Mutta (valitettavasti) tämä on vakiintuinen käsite ilmiölle.

'Liberaalius' on vähän turhan laaja nimi, ja toisaalta moni oikeistoliberaali varmasti ärähtää jos tämä nimi "kaapataan". Tällä ilmiöllä on kuitenkin selvästi omat piirteensä ja tämä on kytkeynyt aika lailla humanisti- ja kulttuuripiireihin. Akateeminen sosialismi aikoinaan kuitenkin oli tämän lisäksi muun muassa talous- ja lakitieteessä, huomattavasti laajemmasti.

Mikähän olisi parempi nimi?

Ai niin, eikä "kulttuurimarxismissa" aina ole kyse muusta kuin näennäissuvaitsevaisuudesta. Esimerkiksi kristinuskon kulttuurillisia piirteitä ei välttämättä suvaita yhteiskunnassa, mutta islamin samankaltaisia piirteitä voidaan suvaita. Suhtautuminen riippuu siitä, tukeeko se oman asian etenemistä yhteiskunnassa.

Anis Harran

Halmetoja: "Ai niin, eikä "kulttuurimarxismissa" aina ole kyse muusta kuin näennäissuvaitsevaisuudesta. Esimerkiksi kristinuskon kulttuurillisia piirteitä ei välttämättä suvaita yhteiskunnassa, mutta islamin piirteitä suvaitaan. Suhtautuminen riippuu siitä, tukeeko se oman asian etenemistä yhteiskunnassa."

Tämä on taas täyttä mutuilua. Tuo mitä kirjoitat näennäissuvaitsevaisuudesta on nimenomaan totta "maahanmuuttokriitikoiden" kohdalla: suhtautuminen riippuu siitä, tukeeko se oman asian etenemistä yhteiskunnassa.

Mikä mielestäsi on se "oma asia", jonka etenemistä "kulttuurimarxilainen näennäissuvaitsevaisuus" tukee? Miten esimerkiksi "islamin piirteiden" suvaitseminen edistää tuota "omaa asiaa" kun taas kristinuskon suvaitsemattomuus ei?

Liberalismi on vapauden kannattamista. Siinä on sitten painotuseroja mitä vapauksia pidetään tärkeämpinä kuin toisia, ja mitä asioita pahimpina uhkina vapaudelle. Minusta esimerkiksi uskonnonvapaus on olennainen osa liberalismia. Yhden uskonnon "piirteiden" kieltäminen, olipa se kristinusko tai islam, ei ole mitenkään liberalismin hengen mukaista. Marxilaisuushan edustaa tässä äärimmäistä kaikkien uskontojen vastaisuutta. Itse kannatan sekularismia yhtä paljon uskonnon (uskontojen) suojelemiseksi valtiolta kuin päinvastoin.

Santeri Halmetoja

Anis Harran: En ole eri mieltä siitä, etteikö "kulttuurimarxilaisuutta" käytettäisi samaan tarkoitukseen maahanmuuttokriitikkoleirissä. Otetaan esimerkiksi halal- ja kosher-lihat. Jos joku on sitä mieltä, että halal-liha on vastustettava asia mutta kosher ei, hän syyllistyy juuri nimenomaan tuohon.

Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskontokritiikkini koskee kaikkia uskontokuntia. On kuitenkin sellaisia tämän kyseessä olevan ideologian edustajia, jotka vastustavat evankelisluterilaista kirkkoa ja suhtautuvat vihamielisesti esimerkiksi naispappeuden vastustajiin. Samaan aikaan heiltä ei juurikaan kuule kritiikkiä islamilaisen kulttuuripiirin suhtautumisesta naisiin, koska se on vain "monikulttuuria". Heidän tavoitteenaan on muuttaa nykyisiä läntisen maailman yhteiskuntakulttuuria, joten islam ei tässä tapauksessa kiinnosta. Itse asiassa monikulttuurisuus ja maahanmuutto kiihdyttää yhteiskunnan kulttuuri-ilmapiirin muuttumista, joten sinänsähän se on loogistakin.

"Kulttuurimarxilainen näennäissuvaitsevaisuus" tukee pääasiassa kristillisen eurooppalaisen yhteiskuntakulttuurin muuttumista. Näin yksiselitteisesti sanottuna.

Muttamutta. "Punavihreä liberalismi" on huomattavasti erilaisempaa kuin vaikka mielestäni puhtaampi liberalismi mitä Piraattipuolue kannattaa. Punavihreydessä on huomattavia kulttuurillisia latauksia, jotka vääristävät tätä aatetta. Piraattipuolue ei esimerkiksi käsittääkseni kannata mitään positiivista syrjintää. Oikeassa liberalismissa ihminen on yksilö, ja yksilöä ei saa syrjiä edes 'positiivisesti' "ryhmänsä" mukaan!

Anis Harran

Tietysti myös liberalismi-sanaa käytetään sumeilematta ja usein mutupohjalta. Stereotyyppinen punavihreä liberaali on kyllä liberaali kun kyse on hampusta, irtoseksistä, seksuaalivähemmistöistä tai lävistyksistä, mutta kannattaakin sääntelyä talouteen ja usein monimutkaisia kieltolakeja hyväksi katsomansa asian (esim ympäristönsuojelun) nimissä. Vastaavasti stereotyyppinen oikeistoliberaali on kyllä liberaali kun kyse on taloudesta mutta yhtäkkiä liberaalisuus katoaakin kun puhutaan maahanmuutosta tai huivin pitämisestä. Stereotyyppinen piraatti puolustaa kyllä vapaata kopiointia, anonymiteettiä ja nettioikeuksia, mutta moni kannattaa täysin kajahtaneita uuskommunistisia talousoppeja.

Minusta "oikea liberaali" on se jonka mielestä ihmisten elämä ja yhteiskunta selviäisivät mahdollisimman vähällä pakottamisella ja yläpuolelta tulevalla manageerauksella, kun taas pseudoliberaalit tehtailevat dogmaattisia ohjesääntöjä, ehtoja ja ihmisten luokitteluja joissa toisten yksilönvapaudet ja omistusoikeudet ovat yhtäkkiä pyhempiä kuin toisten. (Esim Israel vs palestiinalaiset.)

Halmetoja: "Heidän tavoitteenaan on muuttaa nykyisiä läntisen maailman yhteiskuntakulttuuria"

Fiktiota ja olkinukkeilua. Nuivat pyrkivät muuttamaan läntisen maailman yhteiskuntakulttuurin, ts avoimen yhteiskunnan, ja luomaan kuvitteelliseen malliin perustuvan "yhtenäiskulttuurin." Siinä suhteessa nuiva aate on nimenomaan kulttuurimarxismia. Monimuotoisuuden ja avoimen yhteiskunnan puolustaminen taas on länsimaista liberalismia.

Santeri Halmetoja

Ehkäpä näin. En minäkään todellakaan mitään vasemmisto&Eurabia-uhkakuvia usko, mutta se on fakta että lähtökohtaisesti Frankfurtin koulukunnan mukainen vasemmistolainen filosofia haluaa muuttaa yhteiskuntaa merkittävästi. Konservatiivit haluavat säilyttää nykyisenkaltaisen yhteiskunnan, vasemmistolainen kriittinen teoria taas nimensä mukaisesti suhtautuu kriittisesti nykyiseen yhteiskuntaan ja haluaa muuttaa sitä. Joten väite siitä, että he haluavat muuttaa yhteiskuntaa ei ole olkinukkeilua tai fiktiota kuitenkaan.

Jenni Martin

Liberalismi on ensisijaisesti piittaamattomuutta - siis sitä, että annetaan jokaisen tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Tästä sana laissez-faire, "antaa olla". Liberalismilla on oma pimeä puolensa, johon liittyy juurikin piittaamattomuus yhtään mistään, yhtään kenestäkään ja lupa hyväksikäyttää, lypsää, tylyttää ja nylkeä kaikkia tukalassa asemassa olevia sekä rikastua ja rohmuta resursseja seurauksista piittaamatta. Tämä kaikki kuuluu klassiseen liberalismiin ja se on myös uusliberalismin ydin.

Äärimmäisessä muodossaan liberalismi on aika hyvä synonyymi nihilismille.

Toimituksen poiminnat